Thaimaassa on noin 35000 temppeliä pienet kylätemppelit ja suuret luostarikompleksit mukaan luettuna. Bangkokissa on noin 350 temppelialuetta.
Jos jokin yhteisö haluaa perustaa temppelin, on rakennuslupa haettava uskontoa valvovasta valtion virastosta. Rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä on, että yhteisöllä on riittävät varat laitoksen pystyttämiseksi. Usein rahoitusta pyydetään kyläpäälliköiltä ja politiikoilta. Saavathan he itselleen suurta meriittiä auttamalla temppelin rakennuttamisessa.
Ensin rakennnetaan munkeille pienet asunnot nimeltään "kuti". Munkit hoitavat temppeliä ja ovat siellä usein koko elinikänsä. Sen jälkeen pystytetään "sala", jossa seurakunta voi kokoontua kuuntelemaan messuja ja saarnoja. Varsinaisen päärakennuksen, "botin”, rakentaminen aloitetaan vasta tämän jälkeen. Thai-temppeleillä on tarkat ohjeistukset, millainen päärakennuksen tulee olla. Bot on korkea, useampi kattoinen, suorakulmainen rakennus, jonka katon kulmissa on ylöspäin kaartuvat linnun nokkaa muistuttavat koristeet. Bot on yleensä maalattu valkoiseksi. Katto on monivärinen, ikku-noiden ja ovien pielet on kullattua puukaiverrusta tai stucki-rappausta. Kun temppeli vielä vähän vaurastuu, rakennetaan krematorio-uuni, sekin ylenpalttisesti koristeltu. Sitä ennen ruumiit poltetaan katafalkilla temppelin pihalla.
Suuret kuuluisat luostarit, joissa on tai on ollut joku pyhimykseksi nimitetty apotti, sijaitsevat usein vuoren huipulla. Niissä on useita lisärakennuksia yleisön meditaatio-istuntoja, hautajais-menoja ja muita erikoisjuhlia varten sekä komeat rakennukset itse apotin asunnoksi.
Melkein jokaisessa temppelissä on Buddhalle omistettu hautamerkki, kivinen torni. Ceylonilais-tyylinen kellon muotoinen ja sileä on nimeltään "stupa" tai "chedi". Kun taas monikulmainen, paljon kaiverruksia omaava torni on Kambodzalais-tyylinen "prasart" tai "prang". Joskus tornin sisään on upotettu pyhäinjäännös.
Buddhalainen kerää meriittiä olemalla antelias ja armollinen. Se osoitetaan yksinkertaisimmin antamalla munkeille ruokaa. Päivän sarastaessa munkit lähtevät almukierrokselleen ja kansa odottaa polun varrella antimineen. Munkit sanovat pienen rukouksen antajalle, mutta eivät muuten osoita mitään kiitosta.
Maallikon ei pidä koskea munkkeja eikä varsinkaan naisen, ei edes vahingossa. Munkit eivät yleensä koskaan aloita keskustelua maallikon kanssa, mutta temppelissä voi käydä pyytämässä neuvoja. Käynnillä tulee olla vähintään kaksi henkilöä yhdessä, jottei olisi epäilystä vierailun motiivista.
Temppelissä vierailijoilta odotetaan soveliasta pukeutumista.
Paljasta ihoa tulee näyttää mahdollisimman vähän. Vaatetuksena on siis pitkät housut tai hame ja puserossa vähintään olkapäät peittävät hihat. Avonaiset kaula-aukot ja läpinäkyvät kankaat eivät ole sallittuja. Maallikko tervehtii munkkia wai-eleellä, munkki vastaa korkeintaan vaisulla hymyllä. Thaimaalaisen keskustellessa korkea-arvoisen munkin kanssa hän pitää käsiään koko ajan wai-eleessä.
